Johdanto

Markuksen evankeliumi on Uuden testamentin neljästä evankeliumista se lyhin ja ilmeisesti myös kaikkein vanhin noin vuodelta 70. Evankeliumissa itsessään ei kirjoittajaa nimetä, mutta kristillisen perimätiedon mukaan kirjoittaja oli apostoli Pietarin oppilas ja tulkki, jonka koko nimi oli Johannes Markus. Perimätiedon mukaan hän oli yksi niistä 70:stä tai 72:sta (Luuk. 10:1), jotka Herra lähetti edellään niihin kyliin, joihin aikoi mennä.

Markus vilahtaa muutaman kerran Uuden testamentin sivuilla. Ensin hänet tavataan Getsemanessa nuorukaisena, joka pakenee Herran vangitsijoita vaatteiden jäädessä sotilaiden käsiin (Mark. 14:51-52). Apostolien teoissa kerrotaan, että Jerusalemin seurakunta kokoontui hänen äitinsä kodissa (Apt. 12:12) ja se, että Markus oli serkkunsa Barnabaksen ja Paavalin välisen kiistan aiheuttajana (Apt. 13:4-13; 15:36-39). Lopulta Markus mainitaan Paavalin kirjeissä, joissa menneet eivät enää paina (Kol. 4:10; 2. Tim. 4:11; Filem. 1:24) sekä Pietarin kirjeen lopputervehdyksessä (1. Piet. 5:13). Markuksesta näyttää kasvaneen apostolien arvostettu työtoveri.

“Ota Markus mukaasi, sillä hänestä olisi minulle paljon apua.”
Paavali (2. Tim. ‭4:11‬)

Paitsi että evankeliumi on lyhin, on sille tyypillistä kiireen tuntu. Asiat ja tapahtumat etenevät välillä melkoista nopeutta. Käännöksissämme tämä näkyy esimerkiksi “heti” (1992) tai “ja” (1938) -sanojen käytössä. Nykykäsityksen mukaan Matteus ja Luukas ovat käyttäneet Markuksen tekstiä kirjoittaessaan omia evankeliumejaan.

Seuraan tässä vuoden 1992 käännöstä ja otsikointia sopivan mittaisissa jaksoissa. Suosittelen lämpimästi myös muiden käännösten käyttämistä. Kreikankielinen alkuteksti ei kaikissa kohdin käänny suomeksi aivan helposti, eikä kielten väliltä löydy aina täydellistä vastaavuutta. Siksi eri käännökset voivat rikastuttaa ja selventää Raamatun sanomaa. Erityisesti UT2020 antaa tuoreita näkökulmia sekä nuoremmille lukijoille että niille, joille Raamatun tekstit ovat pitkään olleet jokapäiväistä leipää. Kun viittaan tekstissä muihin käännöksiin, on käännös merkitty sulkeisiin.

Tämä ei ole tieteellinen kommentaari enkä viittaa muihin lähdeteoksiin. Selvää kuitenkin on, että monet tekstissä olevat ajatukset ovat muilta lainattuja, joita olen vuosien varrella kuullut tai lukenut. Haluan tässä nostaa esille tavalliselle lukijalle sellaisia kohtia, jotka voivat tarvita pientä valaisua arkisen raamatunluvun keskellä. Elämme aikaa, jolloin saatavilla on ennen kokematon informaation määrä. Siksi ei ole mielekästä tehdä tästä kaiken kattavaa selitysteosta. Toivon ja rukoilen, että olen osannut tehdä juuri sinulle merkittäviä nostoja tekstistä. Lisäsyvyyttä haluavat, löytävät materiaalia kirjastoista ja netistä, joskin jälkimmäisen käyttö vaatii suurta viisautta ja arvostelukykyä. Suurena innoitttajana koko tälle hankkeelle toimi keväällä 2021 OnLine Alfan jatkoryhmä, jossa aloimme yhdessä lukea Markusta.

Raamattu ei kerro, miten Markuksen lopulta kävi, mutta perimätiedon mukaan Pietari lähetti hänet Roomasta Pohjois-Afrikkaan, missä hän julisti evankeliumia Herrasta Jeesuksesta monien ihmeiden ja tunnustekojen seuratessa häntä. Eräissä lähteissä Markusta pidetään apostolina ja hänestä tuli Egyptissä Aleksandrian patriarkka tai piispa. Siellä hän myös kärsi marttyyrikuoleman. Hänen kaulaansa laitettiin köysi ja häntä raahattiin ympäri kaupunkia kahtena päivänä. Lopulta ruumis viskattiin roviolle, mutta ankara ukkosmyrsky sammutti tulen ja seurakuntalaiset saivat haudattua hänet salaiseen paikkaan. Markusta pidetään Egyptin koptikirkon (aigýptios, egyptiläinen) aloittajana. Kristillisessä taiteessa Markusta symboloi siivekäs leijona.